Mielenviilloista

Mielenviiltoja romaani kertoo jo lapsuudessa vaikeasti vaurioituneen miehen ja naisen rakkaustarinan. Kuinka mahdoton muuttuu mahdolliseksi sekä miten vapautua menneisyyden painolastista ja syyllisyydestä. Mutta ennenkaikkea kuinka rakastaa itseään, puolisoaan ja lähimmäisiään. 


"Me tapaamme, me eroamme. Me tapaamme taas ja eroamme jälleen. Viimein oivallamme: Mielenviillot erottavat meidät ja yhdistävät meidät. Otamme riskin ja riisumme suojamuurit, olemme toisillemme paljaat. Pelkäämme mitä meistä paljastuu, säilyykö rakkaus sen edessä mitä oikeasti olemme."
  

Aloin kirjoittaa "Mielenviiltoja" kolme vuotta sitten työnimellä "Minullakin saa olla ongelmia". Romaanin ensimmäisen version kirjoittaminen oli kuin olisi avannut ravistetun hiilihapotetun kivennäisvesipullon, teksti painautui paperille neljän sivun päivätahdilla. Pian huomasin, että minulla oli yli kolme sataa sivua tekstiä. Kirja oli rakentunut päässäni vuosia ilman, että edes tajusin sitä. Viimeinkin oli valmis käsittelemään lapsuuttani ja yötä joka muutti kaiken. Väkivallan yötä.